Raskaan työpäivän jälkeen on hyvä livahtaa vaimolta salaa lähibaariin yhdelle. Se savuinen tunnelma, savuinen ilma, savuiset äänet karaokessa ja etenkin savuisten ihmisten savuiset mielet. Mies lähestyi, tyttöystävä lähti hädissään toppuuttelemaan. Hetken ehdin jo ajatella nenäni lähestyvän takaraivoa.
Miehekäs etunoja, käsi äijämäisesti olkapäälle ja sopertava uho:
-Pitäiskö meiän opettaa toi Riitta polttamaan tupakkia?
Onneksi Puukko-Mack tuli väliin karaoke-emännän toimesta ja vaihdoin vastaamisen neljän minuutin swingiin..
---
Aikaisemmin päivällä mietiskeltiin pressissä Jotunin elämää. On se ollut rankka täti aikanaan. Nykyään melko normaali. Nykyään jos haluaa olla rankka, pitää palauttaa mieleen maailma jossa Jotuni eli kirjoittaessaan Tohvelisankarin. Ja yrittää olla kuin sen ajan tavikset. Se olisi rankkaa.
---
Alkoholi on mielenkiintoinen asia. Kuten Bill Hicks aikoinaan totesi, on outoa että pilvenpoltto on laitonta mutta alkoholi sallittua. Viime viikonloppuna oli taas heiluttu puukon kanssa kännissä. En ole ikinä kuullut että kukaan olisi heilunut puukon kanssa pilvessä. Epäilen että se on mahdotonta. Mutta alkoholi ja tupakka tuottavat kohtuullisesti verorahoja joilla ylläpidetään kansanterveyttä. Se on hienoa se...
---
Kuulapäinen pilottitakki laulaa "katson maalaismaisemaa ja ymmärrän". Horjahtaa. Ymmärrän.
Aika lopettaa ja mennä kotiin. Ulkona ei sada vaan korvissa laulaa Louise Rhodes "What is, just is". Maailma jatkaa sittenkin pyörimistään, huomenna on edelleen inhottava työpäivä, vaimo on kotona huonolla tuulella mutta suomalaiset pysyvät slaavilaisina...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti