Minä, Mack, puukko ja pullo.

Raskaan työpäivän jälkeen on hyvä livahtaa vaimolta salaa lähibaariin yhdelle. Se savuinen tunnelma, savuinen ilma, savuiset äänet karaokessa ja etenkin savuisten ihmisten savuiset mielet. Mies lähestyi, tyttöystävä lähti hädissään toppuuttelemaan. Hetken ehdin jo ajatella nenäni lähestyvän takaraivoa.
Miehekäs etunoja, käsi äijämäisesti olkapäälle ja sopertava uho:
-Pitäiskö meiän opettaa toi Riitta polttamaan tupakkia?
Onneksi Puukko-Mack tuli väliin karaoke-emännän toimesta ja vaihdoin vastaamisen neljän minuutin swingiin..
---
Aikaisemmin päivällä mietiskeltiin pressissä Jotunin elämää. On se ollut rankka täti aikanaan. Nykyään melko normaali. Nykyään jos haluaa olla rankka, pitää palauttaa mieleen maailma jossa Jotuni eli kirjoittaessaan Tohvelisankarin. Ja yrittää olla kuin sen ajan tavikset. Se olisi rankkaa.
---
Alkoholi on mielenkiintoinen asia. Kuten Bill Hicks aikoinaan totesi, on outoa että pilvenpoltto on laitonta mutta alkoholi sallittua. Viime viikonloppuna oli taas heiluttu puukon kanssa kännissä. En ole ikinä kuullut että kukaan olisi heilunut puukon kanssa pilvessä. Epäilen että se on mahdotonta. Mutta alkoholi ja tupakka tuottavat kohtuullisesti verorahoja joilla ylläpidetään kansanterveyttä. Se on hienoa se...
---
Kuulapäinen pilottitakki laulaa "katson maalaismaisemaa ja ymmärrän". Horjahtaa. Ymmärrän.
Aika lopettaa ja mennä kotiin. Ulkona ei sada vaan korvissa laulaa Louise Rhodes "What is, just is". Maailma jatkaa sittenkin pyörimistään, huomenna on edelleen inhottava työpäivä, vaimo on kotona huonolla tuulella mutta suomalaiset pysyvät slaavilaisina...

Miksi aikuiset eivät hypi vesilätäköissä?

Miksi puiden lehdet putoavat syksyllä? Miksi jotkut koirat ovat kilttejä ja jotkut tuhmia? Miksi kaikki minua kiinnostavat ohjelmat tulevat telkkarista vasta keskellä yötä? Miksi autoilijat eivät käytä enää vilkkua? Miksi ei ole mitään järkevää tekemistä silloin kun ei ole kiire mihinkään? Miksi ihmiset hymyilevät niin harvoin? Miksi vastaantulijat tuijottavat jos itse hymyilen heille? Miksi kaikki uudet kerrostalot ovat hailukan oljenkeltaisia sinisin parvekkein? Miksi käyn töissä? Miksi talvirenkaiden vaihtaminen on joka syksy yhtä vaikeaa? Miksi rakkaus on niin vaikea asia? Miksi näytteleminen ei ole valehtelua? Miksi kaikki tutut poliitikot moikkaavat vain vaalien alla? Miksi mielenkiintoisia työtarjouksia tulvii satamalla silloin kun muutenkin hukkuu töihin?

Pupujussikatpupujussikat...

...ne hulvattomina näyttelevät elokuvia uusiksi 30 sekunnissa.

Täällä.

BTW: Äsken taas kerroin asiakkaalle totuutta johon uskoin. Valehtelinko?

Rakkaus on yliarvostettua

Kaverini oli pitkään ollut sinkkuna, ei tosin yksin. Vuosien varrella ehdin bongata hänen viereltään monenkin näköistä kauniimman sukupuolen edustajaa. Yhteistä kaikille näille tapauksille kuitenkin oli, ettei yksikään jäänyt kaverin vierelle olemaan paria päivää pidemmäksi ajaksi.
Eräänä kauniina päivänä tuo ystävä marssi kuitenkin vastaan silminnähden onnellisena. Kertoi löytäneensä itselleen täydellisen naisen. On kuulemma vihdoinkin kaunis nainen. Kysyin että sitäkö hän sitten oli nämä vuodet hakenut. Sitä, kuului vastaus. Ja nyt hän on onnellinen kun on vihdoin löytänyt kauniin naisen.
Seurasin näiden yhteiseloa sen muutaman vuoden ajan jota sitä kesti. Ystävämiehen onnellisuuden hiipumista pikku hiljaa ja pariskunnan väistämätöntä ajautumista erilleen. Rahahuolia (Kyllä, kauneus tulee kalliiksi), riitoja, hetkittäisiä onnen hetkiä jne. Lopulta koitti se päivä jolloin ystäväni marssi allapäin tilittämään kuinka olivat päättäneet tämän kauniin naisen kanssa lähteä erisuuntiin. Ystäväni viettää nykyään varsin onnellista perhe-elämää tavallisessa talossa, asuen yhdessä tavallisen naisen ja tavallisen lapsen kanssa.
- o -
Toinen tuttavani on aina vihannut kaikkea kodinhoitoon liittyvää. Surullista, mutta samainen herrashenkilö pitää myös siisteydestä. Seurustelemisen myötä hän on löytänyt ratkaisun näihinkin ongelmiin. Case closed.
- o -
Juhani Palmu on rakkauden ammattilainen. Mies ehti naimisiin viidennen kerran ennenkuin ehdin kuulla taiteilijan eronneen kolmannestaan. Vaimoja ei voi moittia, onhan Suomen kuuluisimman latomaalarin naiminen takuuvarma keino varmistaa oma varttinsa median valokeilassa. Ja kaupan päälle paukautetaan toiset 15 minuuttia eron yhteydessä. Vaan mitä hakee Palmu itse naisistaan. Onko jatkuva naiminen keino pitää naama ihmisten mielessä ja taulut kaupan hyllyillä. Vai onko niin että taidemaalari Palmu on aikakautemme viimeinen romantikko joka kohdatessaan kauniin naisen rakastuu välittömästi ja sen kummemmin seurauksia miettimättä?
- o-
Tuo otsikko - Rakkaus on yliarvostettua - on ehkä tarkoituksellisen provosoiva, mutta kuvaa IMHO tätä aikakautta turhankin hyvin. Ihmiset ihastuvat, rakastuvat ja sekoavat toisiinsa kuin liukuhihnalta. Vai rakastuvatko? Näin sivusta katsoen vaikuttaisi pahasti siltä että useimmiten haetaan toisesta ihmisestä ratkaisua omiin ongelmiin. Kun itsellä on sydämen kohdalla tyhjä kolo tai huono itsetunto, niin ajatellaan että sen reiän saa paikattua sopivan kokoisella, näköisellä, hajuisella ja makuisella ihmisellä. Ja jäljet johtaa sylttytehtaalle...
Sen sijaan että kohdataan omat ongelmat, on helpompaa ottaa vierelleen ihminen jolta voi ammentaa energiaa silloin kun oma takki on tyhjä. Näinhän sen tietenkin pitäisi olla toimivassakin parisuhteessa mutta...
Se raja, milloin hyväntekeminen muuttuu hyväksikäytöksi, on hiuksenhieno, harmaa, veteen piirretty ja häilyvä. Mutta kuitenkin tosi ja olemassa.

Syksyä, Part III

Kaikista luomakunnan otuksista syksyn lehdet osaavat kuolla kauniisti.

Melkein menin ostamaan

Kävin tuolla siskoni linkkaamilla Halosen sivuilla. Njoo, siinä se hymyilee. Ja onhan se melkein saman näköinen kuin Conan-talkshowisäntä. Paitsi ettei ole irkku, eikä mies, eikä kauhean hauskakaan. Mutta punainen tukka löytyy ja molemmat osaavat hymyillä..
Muttaaa...hmm.. Tarja-arpa. Tuohan on hieno idea. Kaikki kunnialliset kansalaiset haluaisivat kotiinsa istuvan presidentin. Vielä jos se tekee muutakin kuin vain istuu. Pesee meidän koiran mennen tullen, se kun osaa vain antaa tassua. Tassun antaminen taas on varmaan istumisen osaavalle jo lasten leikkiä. Niin ainakin ajattelen.
Kliks, ja suuntaan surffilautani Tarja-arpajaisten ihmemaahan. Njoo..tuottaa tavara-arpajaisten ammattilainen Kultareunaa..mhhm.. Oikein ammattilaiset asialla, pitääpä melkein ostaa... Ja jokainen voittaa sikäli että tukee presidenttiehdokasta. Jaa. Entäs mitä muuta, päävoittona on.. MITÄ!?! Ei Tarjaa? Ooppeli? Tarja-arpajaisten päävoittona on ooppeli eikä istuvaa presidenttiä..
Suljin selaimen ja keskustelin hetken Täti Tanaruman kanssa..

Mie..

..oon (jotain kohtia suomensin, kaikkea ei jaksanu - myöhemmin sitten):

Advanced Global Personality Test Results Ulospäin suuntautuneisuus 60% Vakaus 60% Järjestyksenhalu 26% Accommodation 50% Interdependence 50% Intellectual 76% Mystical 56% Artistic 70% Religious 10% Hedonism 70% Materialism 63% Narcissism 43% Adventurousness 63% Work ethic 70% Self absorbed 50% Conflict seeking 63% Need to dominate 56% Romanttisuus 83% Välttelevyys 16% Auktoriteettivastaisuus 70% Materialistisuus 30% Läheisriippuvaisuus 16% Muutosvastarinta 16% Varovaisuus 56% Yksilöllisyys 56% Seksuaalisuus 63% Peter pan kompleksi 63% Physical security 63% Physical Fitness 50% Histrionic 43% Paranoia 30% Vanity 30% Hypersensitivity 63% Female cliche 23%

Take Free Advanced Global Personality Test
personality tests by similarminds.com

trait snapshot:
messy, disorganized, social, tough, outgoing, rarely worries, self revealing, open, risk taker, likes the unknown, likes large parties, makes friends easily, likes to stand out, likes to make fun of people, reckless, optimistic, positive, strong, does not like to be alone, ambivalent about chaos, abstract, impractical, not good at saving money, fearless, trusting, thrill seeker, not rule conscious, enjoys leadership, strange, loves food, abstract, rarely irritated, anti-authority, attracted to the counter culture

---

Kyllä tuosta aika pitkälle minut tunnistaa.

Sottanen übersosiaalinen huithapelihan se siinä..

.-)

kohtauksia allekirjoittaneen muinaishistoriasta, © Microsoft

Oravanpyöräilyä

Eilen se taas oli, palkkapäivä. Tilille ropsahti ruhtinaallinen kiitos kahden viikon työpanoksestani. On taas aika hoitaa omat velvollisuutensa Yhteistyökumppaneille. Ensin viidakkorummun lisenssimaksu. Sen jälkeen neljännesvuoden suojelurahat roistoja, karhuja ja vihamielisiä luonnonilmiöitä vastaan. Sitten henkilökohtainen uhraus terveydenhuollon(?), liikenteen(?) ja sivistyksen(?) jumalille. Ja tietenkin jokakuukautinen luolan osamaksu. Tämän jälkeen oravananhkoja oli jäljellä juuri riittävästi uuden neljätoistapiikkisen aamukamman hankintaan.

---

Tämä maailma on menossa kummalliseen suuntaan. Luolaihmisen vaistoilla ja tunne-elämällä varustetut kädelliset erkanevat ympäristöstään päivä päivältä. Hengissä selvitäkseen ei tarvitse enää metsästää ruokaa. Riittää kun viettää kolmanneksen elämästään koe-eläinlaboratoriossa.
Ennen ihmisiä arvotettiin käytännön hyötyjen tai viihdyttävyyden perusteella. Nykyään merkitsevät ulkoiset puitteet, ihmisestä on tullut oman peilikuvansa orja. Silti se wanha luolamies on edelleen siellä jossain ihmisen sisällä, huutaen toista samanlaista luokseen.
Eksyksissä, ressukka.

Semiosynergiaa

Tommoseen törmäsin, Jerzy Grotowski asian ytimessä:

Why do we sacrifice so much energy to our art? Not in order to teach
others but to learn with them what our existence, our organism, our personal and
unrepeatable experience have to give us; to learn to break down the barriers
which surround us and to free ourselves from the breaks which hold us back, from
the lies about ourselves which we manufacture daily for ourselves and for
others; to destroy the limitations caused by our ignorance and lack of courage;
in short, to fill the emptiness in us: to fulfill ourselves. Art is neither a
state of the soul (in the sense of some extraordinary, unpredictable moment of
inspiration) nor a state of man (in the sense of a profession or social
function).

Jos unohdetaan tuosta sana taide ja tulkitaan sen tarkoittavan jotain käsityöammatin tapaista puuhastelua, muuttuu koko ajatus aika mielenkiintoiseksi. Ja jos uskotellaan itsellemme että G tarkoittaakin elämää ihan sellaisenaan, hauskana sosiaalisena kokeiluna, alkaa tosta tekstistä löytyä sisältöä.

Näinhän se on, ihmiset käyttävät käsittämättömästi energiaa täyttääkseen jonkin ihmeellisen kolosen tai lokeron tällä pallolla. Ja sitten tuo koko älytön puuhastelu pitää hoitaa himaan käsittämättömällä perse-edellä-puuhun mentaliteetilla. Mitä hankalammin, sitä paremmalta tuntuu perillä ei missään. Tajuton ameeba on ehkä sittenkin oikeassa...

Koko pätkä osoitteessa:
http://owendaly.com/jeff/grotows2.htm

Syksyä, Part II

Ei noilla kamerakännyköillä voi kuvata ku synkkiä ja angstisia aiheita. Paikallinen rakennustyömaa ja sumua aamulla.

Melko neuvostoliitto (Joo, mut elämä on...)

Syksyä

And you can't fight the tears that ain't coming
Or the moment of truth in your lies
When everything seems like the movies
Yeah you bleed just to know your alive

(Goo goo dolls - Iris)

Masentavan totta, tällaisina hetkinä kun töissä on niin tylsää että keksii tekosyitä poistumiseen ja elämässä taas menee niin tasaisesti että yrittää keksiä tekosyitä päästäkseen takaisin sisään...

Aika mielenkiintoista, näin kolmenkympin kriisin ja kaikkien muiden lokeroiden keskellä hyppiessä aina välillä pysähtyy miettimään miten hienosti elämä onkaan. Liian hienosti, kuten niin monella muullakin suomalaisella kaltaisellani.
Elämä soljuu tasaisesti päivästä päivään; kodin, työn ja harrastusten rytmittämää tasatahtivalssia.

Kaikilla asioilla on alkunsa

ja tämä nyt on sellainen. Alku.
Paperiversion ollessa jatkuvasti offlinessa, päätin siirtyä sähköiseen.

Me ollaan elämän radioamatöörejä, kuunnellaan antennit höröllä maailman kohinaa ja yritetään löytää sieltä joku järkevä ääni jota seurata.

t:ro