Kolmen vuoden jälkeen... Tän on pakko olla jonkinmoinen blogostanian ennätys ;-)
Sorry te jotka ette tätä seuraa, seuraavaa päivitystä saatte odottaa kaksi vuotta. Miltä tuntuu elää informaation valtatien bussikaistalla?

Paljon on ehtinyt tapahtua... avioeron kynnyksellä, teatteriharrastus on tauolla toistaiseksi, joskin olen jo ehtinyt miettiä seuraavaa siirtoa silläkin elämän saralla. Yritystoiminnan aloitin uudestaan, kuuden vuoden tauon jälkeen senkin. 16. syyskuuta minusta tuli arvonlisävelvollinen ja alan maksamaan ihan ite omat ennakkoni. Ihmeellistä että verojen maksaminenkin voi tehdä ihmisen onnelliseksi...

Mitä tule elämään yleensä, lukaisin pitkän tauon jälkeen vanhat kirjoitukset ennen kuin aloitin tämän uuden. Jotenkin lohduttavaa että edes jälkeenpäin pystyy katsomaan itseään silmiin. Oireilua on ollut ilmassa paljon jo vuosia aiemmin. Kenen vika lienee, kuka tietää? Tuskin kummankaan, olen melko varma että on vain olemassa keskenään epäyhteensopivia ihmisiä, joiden ei koskaan olisikaan pitänyt kohdata toisiaan. Toisinaan nämä keskenään risteävät tiet kääntyvät saman suuntaisiksi ja jatkavat eteenpäin. Se tosiasia, että tiet edelleen ovat keskenään risteäviä, ei silti häviä mihinkään. Ja aikanaan saattaa johtaa näiden teiden eroamiseen, kuten meillä kävi. Mene ja tiedä, tuskin tästä kukaan viisaammaksi tulee.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin. Jotenkin tää kolmen vuoden päivitystahti tuntuu sopivalta. Joten teille lukijoille, joita ei ole, toivotan hyvää yötä seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.

Ja sisko(i)lle terveisiä.

toinen kuva

Nice

Boat...

zetapostausta

Hmmph.. Taas kännipäivitys. Näytttää siltä ettei mihinkäänmuuhun ees pysty. Eintlaifshait. Tässä vaiheessa muajopelotta, pelottaa mihin tässä tasas miestä viedään, mihinkä tässä kukaan onmenossa tai mitään. Minusta hienointa kaikessa tässä on se miten blogeissakin voi elää reaaliajassa ja kertoa tuntemuksistaan maailmalle. Suks.

Suks. Inrealilfe. "MäenhaluollaainoomikämityänajatteleenMaqkenkannssahimaanjasilleenenmähaluaaajoossäätieätmitämäbeibeheimähaluan". Kewrtoo kaiken näistä ihmisistä.

Skreiföör.

IDO59

Päivityksiä, vuosien jälkeen. Absurdia, outoa omituista. Siinä adjektiivit tälle illalle. Verbit taas, syyllistää, kääntää, tuottaa ja pakoilla. Objektiivit: minua, vaimoa ja vierasta.
Myönnetään, tämä on nollapäivitys, todistaakseni että olen hengissä. Ja olenhan minä. Elämä yksinään huolehtii siitä ettei erkanemistapahtumaa tässä kontekstissa siitä tule. Elämä - tuo tasainen mateleva olio joka päivästä toiseen hämmästyttää meitä olemalla hämmästymättä.

Käytiin tänään Nipan kanssa tekstiä läpi, sekin hämmästyttää. Hämmästyttävintä tämän hummuksen keskellä kuitenkin onnen sattumat jotka sinne ovat tiensä löytäneet. Paljon on tapahtunut, paljon olisi kerrottavaa. Tuohon kaikkeen ei kuitenkaan ole tuoppeja tarpeeksi tarjolla eikä niihin sopivia tuolejakaan. Lyhyesti; on raskauduttu, rapauduttu ja rakastuttu. Niistä sitten lisää myöhemmin jos aihetta on. Menee kännipäivitykseksi, olisi asiaa vaan asiallisuuden ylläpitäminen vaatii kulissien kehotuksesta pitäytymään puolittaisissa asiattomuuksissa. Palataan niihinkin sitten selvinpäin.

Bloggaamisen kaikkein hienoin puoli on mahdollisuus kirjoittaa omaa historiankirjoitustaan jota on kuitenkin mahdollisuus muokata myöhemmin siten että se vastaa faktoja. Faktat ovat dynaamisia. Ainoa staattinen asia elämässä on jatkuva entropia. Pyrkimys kaaokseen. Ei, ei se olekaan staattista, pyrkimys on. Ironista, eikä totta?

Olisi paljon tarinoita, paljon sanottavaa - tarinani yritän hoitaa kunnialla teatterissa, sanottava jää aina johonkin toiseen päivään. Luuseri, joku sanoisi. Ja olisi oikeassa. Kunnia sille kenelle se kuuluu.

To whom it may concern.

Kaksi kesää

alkukesä:
toukokuinen aamu kello viisi.
Kasteen hopeoima sänkipelto ja kostean mullan tuoksu.
Tumman kuusimetsän katto mun yläpuolellani.
Jopolla sata lasissa, sinun luoksesi.
Maataan selällään paalikasan päällä,
kuusi metriä muiden yläpuolella.
Katsellaan pilviä ja haaveillaan tulevaisuudesta
jota kumpikaan meistä ei aio toteuttaa.
Parempi molempien on jatkaa omillaan.

alkukesä:
toukokuinen aamu kello viisi
Kasteen hopeoima nurmikko ja kostean mullan tuoksu.
Eilisen illan muisto ja sinun hajuvetesi.
Kelmeänvihreä elohopeavalo, kuin kiiltomato.
Sinun tuoksusi minun hiuksissani.
Minun hiukseni sinun suussasi.
Sinun kätesi minun ympärilläni.
Minun matkani sinun kotoasi.
Ehkä joskus meidät taas yhteen heitetään.

Lelu

Digikamera, mp3-soitin, videokamera, pelikone, taskulaskin, kalenteri, muistikirja, videoeditti, nauhuri..

Ai niin, puhelin. I'm sooooooo happy. Vaimo ei oo..

Random Brutal Love Master

Repesin.. Ja sitten taas osui ja upposi.

Games people play

Minä olen traumautunut. Sinä olet traumautunut. Me traumaudumme. Yhdessä ja erikseen.
---
Minua on poljettu. Sinua on poljettu. Me poljemme toisiamme. Minä poljen sinua. Sinäkin poljet.
---
Minun vanhemmat ovat hulluja. Sinun vanhemmat ovat hulluja. Me olemme hulluja. Meillä on lapsi.
---
Minä hymyilen. Sinä huudat. Me huudamme ja hymyilemme. Me huudamme. Me hymyilemme.
---
Minä. Sinä. Me.

Minä, Mack, puukko ja pullo.

Raskaan työpäivän jälkeen on hyvä livahtaa vaimolta salaa lähibaariin yhdelle. Se savuinen tunnelma, savuinen ilma, savuiset äänet karaokessa ja etenkin savuisten ihmisten savuiset mielet. Mies lähestyi, tyttöystävä lähti hädissään toppuuttelemaan. Hetken ehdin jo ajatella nenäni lähestyvän takaraivoa.
Miehekäs etunoja, käsi äijämäisesti olkapäälle ja sopertava uho:
-Pitäiskö meiän opettaa toi Riitta polttamaan tupakkia?
Onneksi Puukko-Mack tuli väliin karaoke-emännän toimesta ja vaihdoin vastaamisen neljän minuutin swingiin..
---
Aikaisemmin päivällä mietiskeltiin pressissä Jotunin elämää. On se ollut rankka täti aikanaan. Nykyään melko normaali. Nykyään jos haluaa olla rankka, pitää palauttaa mieleen maailma jossa Jotuni eli kirjoittaessaan Tohvelisankarin. Ja yrittää olla kuin sen ajan tavikset. Se olisi rankkaa.
---
Alkoholi on mielenkiintoinen asia. Kuten Bill Hicks aikoinaan totesi, on outoa että pilvenpoltto on laitonta mutta alkoholi sallittua. Viime viikonloppuna oli taas heiluttu puukon kanssa kännissä. En ole ikinä kuullut että kukaan olisi heilunut puukon kanssa pilvessä. Epäilen että se on mahdotonta. Mutta alkoholi ja tupakka tuottavat kohtuullisesti verorahoja joilla ylläpidetään kansanterveyttä. Se on hienoa se...
---
Kuulapäinen pilottitakki laulaa "katson maalaismaisemaa ja ymmärrän". Horjahtaa. Ymmärrän.
Aika lopettaa ja mennä kotiin. Ulkona ei sada vaan korvissa laulaa Louise Rhodes "What is, just is". Maailma jatkaa sittenkin pyörimistään, huomenna on edelleen inhottava työpäivä, vaimo on kotona huonolla tuulella mutta suomalaiset pysyvät slaavilaisina...